Kävimme viime viikolla muutaman päivän visiitillä E-Pohjanmaalla. Siellä Rosa kävi tervehtimässä sekä siskoansa Ronjaa että veljeänsä Romeota.
Ensin pieni maastolenkki Ronjan kanssa. Se alkoi kisailun ja kovan kilpajuoksun merkeissä, mutta hetken päästä molemmat koirat huomasivat, että E-P:n maastot voivat tarjota ”leikkikentän” lisäksi muutakin mielenkiintoista. Noin kymmenen minuutin kisailun jälkeen molemmat koirat vetivät ”liinat kiinni” ja jäivät jännittyneinä paikoilleen ihmettelemään, että mikä haju tuolta etumaastosta oikein löytyykään. Ehkä 10-15 sekunnin seisonnat ja fasse lentoon. Pienet peräänmenot ja sitten ”ihmettelemään”, että mikä se siinä oikein olikaan.

Viikon lopulla Rosa lähti maastotreeneihin Romeon kanssa. Maastossa oli melko korkeaa kasvillisuutta. Vaikka koirat hakivat/juoksivat yllättävän hyvin, jopa itsenäistä hakua osoittaen, niin tuloksena oli vain muutamia törmäyksiä. Pentukoirat eivät oikein osanneet vielä paikantaa kasvillisuuden alla piileskeleviä lintuja. Ilmeisen hyvä treeni se kuitenkin taisi olla niin Romeolle kuin Rosallekin.
ps. Romeo oli tehnyt jo edellisellä viikolla ensimmäisen todella komean linnunottonsa (seisonnan) sillä ns. perinteisellä toinen etujalka ilmassa tyylillä.

Palasimme viikonlopun aikana takaisin Ouluun ja teimme tänään tiistaina (11.10.-11) Rosan kanssa pienen parinkymmenen minuutin maastolenkin paikallisille pelloille.
Kuinkas kävikään; 10 min. ja ”pam” todella komea piirteikäs seisonta, oikea etujalka ilmassa jne. Kaivoin taskusta kännykkäkameran ja sitten etsimään lukulaseja. Siinä meni tietysti sen verran aikaa, että joko koiran ”pinna” petti tai lintu karkasi, peräänmeno n. 25 m kanavan varteen pakosta pysähtyminen, isännän komennosta istumaan, kehut ja 10 min. tauko.
Tuo em. E-P:n reissu näytti siis tuottavan heti tulosta, koska Rosa osoitti tänään, että viikon takaisesta E-P:n reissusta oli ilmeisesti jäänyt jotain ”korvan taakse”.