Rosalie pääsi vielä lokakuun lopulla parin kolmen päivän jahtireissulle Ylä-Lappiin 28.-30.10.2014. Merili jäi kotiin syystä, että isäntää vaivasi edelleen keväällä 2014 sattuneesta tapaturmasta johtuva selkävaiva(välilevyvaurio).

Onneksi ensimmäisenä ja toisena jahtipäivänä oli mukana kolme tuttavakoiraa (yksi Utsjoelta ja kaksi Honkilahdelta), joten yksinhakuvuoroja käyttäen Rosan isännälle ei tullut liikaa raskaita ”työtunteja”.

Rosan osalta ensimmäinen lumeton päivä meni hiukan tunturiin totuttautumisessa. Vain pari riekon seisonta-/pysäytysyritystä. Ensimmäinen liian pitkän luovin jälkeinen seisonta jäi tyhjäksi ja toisen seisonnan jälkeinen avanssi päättyi peräänmenoon. Hakukuvio ja vauhti olivat kuitenkin ainakin isännän silmää miellyttäviä.
Toinen jahtipäivä onnistui huikan paremmin. Yöllä satanutta lunta oli muutama sentti ja sää oli muutoinkin metsästyskelpoinen. Jos muistan oikein, niin toisenakin päivänä Rosa sai kaksi lintutilannetta/seisontaa. Ensimmäisestä riekot kuitenkin karkottuivat ennen kuin pyssymiehet ehtivät asianmukaisen valmiuteen. Toisesta tilanteesta saatiin sentään yksi riekko alas. Ei kuitenkaan ohjaajan toimesta vaan apuampujan avustuksella.
Kolmas päivä oli isännän muista ”kiireistä” ja selkävaivoista johtuen paluupäivä. Pysähdyimme kuitenkin Petsikolle tien länsipuolen riekkotilannetta hetkeksi tutkailemaan. Paikalla oli ollut laumoittain poroja. Alue oli joka aarin alueelta täynnä tuoreita poron jälkiä. Emme kuitenkaan yhtään poroa sieltä löytäneet/tavanneet.
Jostain syystä porot eivät olleet kuitenkaan liiaksi riekkoja häirinneet, sillä Rosa löysi komean 10 riekon parven noin puolen tunnin haun jälkeen. Mikä parasta, niin selkävaivainenkin isäntä sai sentään tilanteesta yhden riekon alas. Nouto jäi kylläkin hiukan pulitiehen.

Em. tilanteessa isännän selkä kramppasi jo siinä määrin, että ei ollut enää mahdollista jatkaa jahtia. Piti päästä pikaisesti Outbackin sohvalle makaamaan ja kertomaan ”autolle/navigaattorille”, että ”kotio päin”.