Rosan riekkosafari

Teimme Rosan ja sen jahtikaverien kanssa neljän päivän (1.-4.11.2018) riekkosafarin Ylä-Lapin maisemiin.

Rosan pitkien sairaslomien ja vain kahden viikon juoksutus-/kuntoutustreenien jälkeen otimme alun varovaisesti. Ensimmäinen jahtipäivä olikin vain ns. puolikaspäivä ilman mitään lintukontakteja tai -havaintoja.
Toinen päivä meni jo pitkälle iltapäivän puolelle, ennen kuin löysimme ensimmäiset/ainoat linnut. Siitä saimme kuitenkin kunnon lintutyön ja erinomaisen apuampujan toimesta riekon vielä repppuunkin. Vaikka emme toisena päivänä sitä enempää riekkoja löytäneet, niin päivä osoitti kuitenkin sen, että Rosa pystyy sairaslomajaksoistaan huolimatta hakemaan ja löytämään lintuja samalla innolla ja vauhdilla kuin aiemminkin.

Kolmas päivä oli monella tapaa Rosaa ja isäntäänsä innostava. Rosa järjesti neljä kertaa riekot ”piikkiin”. Linnut olivat kuitenkin hyvin arkoja ja lähtivät minua karkuun, ennen kuin pääsin kunnon ampumahollille. Noista seisonnoista erinomaisen ampumataidon omaava jahtikaverini onnistui kuitenkin pudottamaan yhden karkuun yrittäneen linnun.
Em. tilanteiden jälkeen Rosa sai vielä uuden tehtävän. Paritoverin seisonnalta oli ammuttu riekkoa, jonka epäiltiin haavoittuneen. Koirat irti ja hakuun. Meni ehkä 3 min ja Rosa nappasi seisonnan. Kun tulin paikalle, niin siellähän se haavakko ”väristeli” vielä siipiään. Nouto ja riekko talteen.

Neljäs päivä oli ns. kotiinpaluupäivä, mikä tarkoitti vain ”puolipäiväistä” jahtia samassa paikassa ja maastossa, missä treenasimme koiria jo ensimmäisenä metsästyspäivänä. Tuloskin oli sama, ei ainuttakaan lintuhavaintoa/-tilannetta.

Kokonaisuutena reissusta jäi hyvä mieli erityisesti syystä, että Rosa metsästi pitkän sairaslomajakson jälkeen yhtä hienosti kuin aiemminkin.