Syyskuu 2011 meni Merililtä tuttuun tapaan juoksun (kiiman) merkeissä. Kävimme kuitenkin Lapualla seuraamassa Kultamalja- ja Derby-kisoja sekä em. ongelmista huolimatta fasse- ja peltopyyjahdissa Ylistarossa, Nurmossa ja Ilmajoella.
Syyskuun lopussa päättyneen kiima-ajan jälkeen teimme yhdistetyt jahti- ja koereissut Kurikkaan, Utsjoelle ja Sodankylään.

Kurikan kenttäkokeissa Merili palkittiin tuloksella AVO2. Utsjoen ja Sodankylän kokeista ei palkintosijoja herunut. Utsjoella (AVO) jäimme ilman lintutilanteita/-kontakteja ja Sodankylän (VOI) metsäkokeessa avanssi jatkui liian pitkään (peräänmeno).

Metsästyskauden lopuksi teimme kuitenkin vielä matkan Köyliön KAKE-kokeisiin (29.-30.10). Matkasuunnitelmaan sisältyi myös ystävien ja tuttavien kanssa Euran suunnalla järjestettävä peurajahti ja Rosalien fassetreenit.

Merilin osalta Köyliön kokeista ei jäänyt paljon kerrottavaa. Ensimmäinen päivä (la 29.10) ei tuottanut kunnollista lintutilannetta eikä muuta tulosta kuin komean säestyksen. Toisena päivänä (su 30.10) koe jäi pariin hakuerään, kun Merili oli tuomarin näkemyksen mukaan ennen omaa seisontaansa häirinnyt toisen koiran seisontaa. Tulos toisessa erässä tehdyn lintutyön jälkeen (ei pudotusmahdollisuutta kun fassekana suuntasi kohden läheistä taloa) AVO 3. No lohdutuksena se, että haku oli ainakin omasta mielestä pohjalaasittain sanottuna ”komiaa”.
Pientä lohdutusta tuli kuitenkin siitä, että kaikki kolme Douedal’s-koiraa palkittiin ko. kokeissa. Douedal’s Oz-zo ensin AVO 2 ja toisena päivänä vielä AVO 3 palkinnolla. Merilin pentu Douedal’s Padraig toisena päivänä tuloksella AVO 2. Padraigin isäntä ei kuitenkaan tainnut (hiljaa mielessään) olla erityisen tyytyväinen tulokseen.

Maanantaina (31.10.) sitten parin tunnin pikaiseen peurajahtiin. ”Rikkaat” peuramaastot ja hyvät mäyrikset niin eihän siinä kauan ”nokka tuhissut”, kun ensimmäinen peura oli yhden jahtikaverin ampumana nurin. Aikataulu oli kuitenkin tiukka. Minun piti ehtiä vielä seuraavaksi aamuksi Ouluun, joten en ehtinyt jatkamaan peurajahtia sen pidempään.
Rosakin oli joutunut koko viikonlopun vain katselemaan auton ikkunasta muiden touhuja, joten siirryimme nopeasti metsämaastosta pelloille katsastamaan, josko Rosa onnistuisi löytämään jotain peltoriistaa.

Onneksi ei tarvittu, kun noin tunnin keikka läheisille pelloille, niin Rosastakin tuli itseensä tyytyväinen pentu. Ensin yksi fassetörmäys (kana), sitten hyvä seisontayritys yhdelle kukolle, joka kuitenkin ”hoksasi” lähteä karkuun. Kaverini onnistui kuitenkin näkemään suurinpiirtein alueen, mihin ko. kukko laskeutui, joten ei muuta kuin pienen tauon ja jälkeen ohjaamaan koiraa alueelle (oh. hakukuva).

Eikä siinä mennytkään kuin pari kolme minuuttia, niin em. kukko oli ”piikissä” (oh. seisontakuva).
Vähän yllättäen tilanne oli niin tiukka, että kaverini pääsi kaikessa rauhassa napsimaan tilanteesta ainakin kymmenkunta valokuvaa (oh. yksi niistä). Lopuksi vielä räväkkä nosto, fasse ilmaan ja peräänmenonkin onnistuin pysäyttämään noin 20 metrin päähän linnun lähtöpaikasta. Eipä siinä sitten muuta, kuin kehumaan koiraa (oh. kuva) ja kiireen vilkkaa kotimatkalle.

Rosan maastokatselmus 30.11.2011.