Maaliskuisen kahden viikon Tukholman keikan (muuttoapuhommat) jälkeen pakkasimme asuntovaunun viikon Lapin reissua varten perjantaina 23.3. ja käänsimme auton keulan kohti Utsjokea. Matkan ensisijainen tavoite ja tarkoitus oli viedä Rosa riekoille nähdäksemme miten ”neiti” oppii riekkojen kanssa toimimaan ja käyttäytymään. Parantuneeksi kehutun lintutilanteen takia mukana oli tietysti myös Merili, aseet ja metsästysluvat.

No näin jälkikäteen voi todeta, että melkein turha reissu, mutta tulipa tehtyä. Teimme viitenä päivänä (Rosa 4:sti ja Merili 3:sti) lyhyehköt reissut tunturiin Nuorgamin ja Kaldoaivin maisemiin. Ylhäällä avotunturissa oli kyllä helppo kulkea, kun tuuli oli pakannut lumen melkein kivikovaksi. Linnut kuitenkin taisivat ns. takatalven johdosta oleilla pehmeän umpilumen maisemissa, alhaalla koivikoissa ja/tai Tenon rantapusikoissa.

Eka päivänä saimme saaliiksi yhden ja ainoan löytämämme/näkemämme riekon. Merili piikkasi sen avotunturista. Toisena päivänä Skalluvaarassa auton parkkeeraus pelästytti yli 15 riekon parven maisemiin. Koirat ehtivät juuri ja juuri näkemään, että olihan siinä lintuja. Etsimme ko. lintuja pari tuntia mutta turhaan.

Kolmas päivä (jälleen Nuorgamissa) oli täysin tyhjä päivä. Ei siiven iskuakaan näkynyt missään. Neljäntenä päivänä löysimme arviolta yhden n. 13 riekon parven puurajan korkeudelta. Rosa sattui olemaan remmissä kun hakuvuorossa ollut Jarin koira piikkasi linnut. Siitä yhden linnun pudotus onnistuneen lintutyön seurauksena. Tälläkin kerralla parvi häipyi niin kauaksi, että loppupäivä meni tyhjää hakiessa. Viides päivä jälleen täysin tyhjä, ei linnun lintua. Kyllästyin ja lähdimme ajelemaan takaisin kotimaisemiin.

Että sellainen reissu tällä kertaa.