Käyttölinjaiset punaiset irlanninsetterit Suomessa v. 2012

Punainen irlanninsetteri on Suomessa yleistynyt ja tullut yleisesti tunnetuksi roduksi vasta 1900-luvun lopulla. Muutamia punaisia settereitä on kuitenkin tuotu Suomeen silloin tällöin jo 1860-luvulta alkaen. Tuontimäärät olivat kuitenkin ensimmäisen sadan vuoden aikana hyvin pieniä. Tilastojen mukaan esimerkiksi v. 1904 – 1943 Suomessa metsästyskokeisiin osallistui vain viisi irlanninsetteriä.

Viime sotien jälkeen 1950-luvulta alkaen irlanninsettereiden määrä alkoi pikku hiljaa lisääntyä, mutta melko harvassa olivat esimerkiksi vielä ennen v. 1980 ne suomalaiset, jotka tiesivät, minkä näköinen on irlanninsetteri. 1980 alkaen punainen irlanninsetteri on kuitenkin aika nopeasti yleistynyt. Samalla on käynyt niin, että rotu on jakaantunut ja eriytynyt erillisiin käyttö- ja näyttökoiriin.

1980-luvulta alkaen hyvin monet irlanninsetterin ulkomuotoon ja meillyttävään luonteeseen ihastuneet ihmiset ovat hankkineet punaisen irlanninsetterin puhtaasti näyttely- ja/tai seurakoirakäyttöön usein unohtaen, että irlanninsetteri on energinen ja paljon liikuntaa vaativa metsästyskoirarotu. Tällä hetkellä käytännössä metsästysominaisuutensa hukanneet useimmiten muualta kuin Irlannista, Skotlannista tai muista Pohjoismaista tuodut seurakoira-/näyttelylinjaiset punaiset irlanninsetterit ovat määrällisesti ylivoimainen enemmistö.

Onneksi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erittäin voimakkaasti lisääntynyt seurakoira- ja näyttelytoimintaan keskittynyt irlanninsetteriharrastus ei ole suurmmin haitannut tai estänyt samaan aikaan tapahtunutta metsästävien punaisten settereiden kehitystä ja nousua täysin tasavertaiseksi muiden metsästävien englantilaisten kanakoirien rinnalle ja tasolle.

Aina vuoteen 1980 saakka punaisten settereiden määrä ja kanta oli Suomessa niin pieni, että esimerkiksi metsästyskokeisiin osallistuvia punaisia irlanninsettereitä oli vain muutamia (1970-luvulla noin 5-7 ja 1980-luvullakin vain noin 10 koiraa). Vielä 1970-luvullakin useimmat metsästyskokeet pidettiin ilman ainoatakaan kokeeseen ilmoittautunutta irlanninsetteriä. Pienestä populaatiosta huolimatta 1970- ja 1980-lukujen punaisista settereistä löytyi kuitenkin jo tuohon aikaan muutamia hyvin korkeaa tasoa olevia metsästyskoiria. Esimerkiksi vuoden 1979 tärkeimmässä kenttäkokeessa (Elit 1979) punaiset irlanninsetterit Fowlers Tex ja Fowlers Diva ottivat kaksoisvoiton.

Yleisemmin punaiset setterit nousivat metsästyksestä kiinnostuneiden suomalaisten ”silmissä” vakavasti otettavaksi roduksi muiden englantilaisten kanakoirarotujen joukkoon kuitenkin vasta 1990-luvulla. Tuo nousu johtui muutamien lähinnä Tanskasta ja Norjasta hankittujen tuontikoirien voimakkaasta esiinmarssista ja toistuvista korkealuokkaisista näytöistä kanakoirakokeissa.

Punaisten irlanninsettereiden käyttökoiramaine ja kiinnostavuus nousi oleellisesti vielä 2000-luvun alussa samoihin aikoihin, kun Tanskasta Suomeen hankitun isn Kragereden Nitouche:n (DK25155/92) pennusta isu Douedal´s  Irwinistä (FIN20776/98) tuli metsästyskokeissa tähän mennessä menestynein suomalainen irlanninsetteri.
Irwin saavutti käyttökokeiden M-02, M-04 ja FINKVA ja NOKVA arvojen lisäksi näyttelyssä KÄY EH:n ja SA:n. Toisin sanoin em. kenttämestaruuksien ohella Irwinistä tuli sekä Suomen että Norjan käyttövalio. Irwinin lisäksi toistaiseksi ainoa suomalainen käyttövalion arvon saavuttanut irlanninsetteri on 1950-luvulla elänyt isn Revonroihun Red Lady.

Englantilaisten kanakoirien perinteitä kunnioittavilla ja hyväksi koetuilla koesäännöillä koepalkintoja ei aivan kevein perustein jaeta ja käyttövaliot ovat enemmän kuin harvinaisia. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomesta löytyy vain kaksi elossa olevaa käyttövaliota (kaikki englantilaiset kanakoirarodut mukaan lukien) ja niistäkin toinen on jo ”eläkeläinen”.

Menestys (1995-2005) ruokki itseään ja yhä useammat kanakoirametsästyksestä kiinnostuneet ihmiset alkoivat kysellä ja hankkia punaisia settereitä metsästyskaverikseen. Samalla nousi nopeasti kiinnostus myös englantilaisten kanakoirien metsästyskokeita kohtaan.

2000-luvun alun jälkeen metsästävien punaisten irlanninsettereiden määrä on lisääntynyt ja taso noussut tasaisesti näihin päiviin asti. Taso onkin tällä hetkellä korkeampi kuin koskaan aiemmin. Suomessa punaiset irlanninsetterit olivat vuonna 2012 jo kolmannen kerran peräkkäin metsästyskokeissa menestynein englantilainen kanakoirarotu.

Esimerkiksi v. 2012 rotujärjestön Kanakoirakerho-Hönshunssektionen ry:n arvokilapailuissa (Kultamalja-, Derby-, Kenttienvoittaja-, Metsien mestari- ja Elit-kilpailut) punaiset irlanninsetterit olivat ylivoimaisia ja voittivat melkein kaiken mitä voitettavissa oli.
Kultamaljakilpailussa (ed. vuonna syntyneiden) punaisten irlanninsettereiden sijoitukset olivat ensimmäinen ja kolmas. Derby-kilpailussa (v. 2010 syntyneet) tuli kolmoisvoitto, Kenttienvoittaja-kilpailussa kaikki palkinnot (sijat 1-4) menivät punaisille irlanninsettereille.
Metsien mestarikin oli punainen irlanninsetteri. Ainoastaan Elit-kilpailun voitto jäi saavuttamatta, mutta voittoa lukuun ottamatta muut sijat (2-3) menivät punaisille settereille.

Vuonna 2012 metsästyskokeisiin osallisteuneiden punaisten irlanninsettereiden palkitsemisprosenttikin oli ennätyksellisen korkea 27,5% (218 starttia, 60 palkintoa). Muiden englantilaisten kanakoirien palkitsemisprosentit jäivät huomattavan paljon (yli 10%) pienemmiksi ns. keskimääräistasolle. On kuitenkin tarpeen muistaa, että ”vuodet eivät ole veljiä keskenään”, eivät nyt eivätkä jatkossakaan.


Koirien terveys on tietysti erittäin tärkeä ja oleellinen asia.
Englantilaisia kanakoiria edustavan rotujärjestön Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n v. 2012 suorittaman kyselyn mukaan punaiset irlanninsetterit Suomessa olivat yleisesti varsin terveitä ja omistajat tyytyväisiä koiriensa terveydentilaan.

Punaisilla irlanninsettereillä tärkein seurattava asia ja kohde on lonkkakuvaustilasto. Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika” on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Mahdollisimman terveet lonkat ja nivelet ovat luonnollisesti paljon liikuntaa tarvitseville settereille (erityisesti käyttökoirille) ns. perusterveyden jälkeen ehkä tärkein asia.
HD-prosentti (”lonkkavika-%) on ilahduttavasti pudonnut vuodesta 2008 alkaen alaspäin. Kaikista v. 2012 kuvatuista koirista oli terveitä 69% (HD-tulos A tai B). Käyttölinjaisista koirista terveitä oli 87% ja seurakoiralinjaisista 65%.

Muita sairauksia (esim. tulehdussairaudet, kasvaimet, kynsien lohkeamiset, epilepsiat, allergiat, napatyrä jne.) punaisilla irlanninsettereillä esiintyy moniin muihin rotuihin nähden melko vähän. Yleisesti voidaan sanoa, että käyttölinjaiset ovat keskimäärin terveempiä kuin seurakoiralinjaiset koirat. Tapaturmat (ensisijaisesti ristisidevammat) kuitenkin kiusaavat vauhdikkaita käyttölinjan koiria (n. 11%) jonkin verran enemmän kuin ns, seurakoiria.

Yhteenvetona voidaan todeta,että ainakin tällä hetkellä käyttölinjaiset punaiset irlanninsetterit ovat suhteellisen terveitä ja niiden metsästysominaisuudet ovat ihan hyvää tasoa. Useimpien koirien hakutyöskentely, vauhti, laajuus, lintujen löytökyky ja käsittelytaidot ovat  luontaisesti suhteellisen hyvin kohdallaan. Linnun/lintujen lähtiessä ns. peräänmenoja nähdään kuitenkin turhan usein. Lentoonammuntatilanteessahan luontainen riistan perään lähteminen täytyisi pystyä estämään. Asia on pitkälti ns. koulutuskysymys.

Oulussa 9.6.2013
Ahti Heikka
Kennel Douedal´s

Paluu historiasivulle