Rosalalla välilevyn pullistuma

Rosalla ilmeni 9.2.2018 aivan yllättäen takapäässä (selässä) ongelmia. Eläinlääkärin tutkimuksessa selvisi, että Rosan takaselässä viimeisessä (takimmaisessa) nikamassa on jonkinlainen tulehdus ja välilevyn pullistuma.

Rosaa on nyt hoidettu lääkityksellä jo yli kuukauden ajan. Vaikka liikkumista, laukkaamista, hyppäämistä ja äkkinäisiä sivuliikkeitä haitannut vaiva näyttää hävinneen (noin parissa viikossa hoidon aloituksesta), niin lääkitystä jatketaan vielä noin pari viikkoa. Se tarkoittaa, että ainakin tuon ajan Rosan täytyy välttää kaikkea rajumpaa menoa (esim. valjashiihtoa, täyttä laukkaa juoksemista yms.).

​Tällä hetkellä Rosalla olisi jo kovasti menohaluja, mutta minun täytyy siis jarruttaa sen menoa (liikuttaa remmissä) toistaiseksi.

Irich-Trial 14.10.2017

Osallistuin Rosan kanssa Irich-Trial kisaan asenteella 50/50.
Siis asenteella, jos onnistumme pääsemään finaaliin ilman lintutyötä ja välttämään finaalissa peräänmenon, niin tulos voi olla vaikka mitä.

Rosa löytää usein maastossa piilevät linnut liiankin hyvin. Ja niinhän siinä tietty kävi, että lintu löytyi heti ensimmäisessä erässä ja tuloksena oli kritiikki:

”Hyvä tyyli ja vauhti. Laajaa hakua. Häviää ojaan, josta karkoittuu fasaani. Mennään pitkälle perään”.
Se siitä sitten, taitaa olla parempi, että keskitytään jatkossa metsästykseen ja jätetään metsästyskilpailut niille, joilla ei ole samanlaista peräänmenointoa kuin Rosalla.

Ylistaron jahtireissu

Tein syksyn perinteisen jahtireissuni Ylistaroon 29.9.-1.10.2017 (Alapään metsästysseuran maastot). Kahtena ensimmäisenä päivänä juoksutin Rosaa yhteensä noin 2-3 tuntia ilman yhtäkään lintukontaktia. Rosan taukojen aikana annoin ns. mielialavuoroja myös Merilille 13v.

Olin vielä muutamia vuosia aiemmin tottunut löytämään ko. maastoista mukavasti peltopyitä ja alueelle Kyrönjoen toiselta puolelta eksyneitä fasaaneja.
Tällä kertaa kiinnitin huomioni erityisesti siihen, että melkein kaikki aiemmat hyvin lintukontakteja tuottaneet pellot olivat vähitellen salaojitettu ja nuo minulle vuosien varrelta tutut pellot olivat muutamassa vuodessa muuttuneet suuriksi tasangoiksi. Suurin osa ojista ja oja- ym. puskista oli kadonnut. Siinä lienee syy siihen, että yhtään lintukontaktia en kahteen päivään saanut?

Kolmantena päivänä lähdin testaamaan itselleni aivan uusia maastoja erään Alapään sivukylän alueelta, missä peltoja ei ollut ainakaan vielä salaojitettu.

Kun päästin Rosan irti, niin en heti varautunut mihinkään pika-pikaa tilanteeseen. Rosa piikkasi kuitenkin fassen alle kahdessa minuutissa. Lintutilanne jäi hyödyntämättä, kun menin kiireessä ampumaan lataamattomalla haulikolla. Kun pienen tauon jälkeen jatkettiin jahtia, niin Rosa löysi ja piikkasi vielä kahdesti fassen (kukko ja kana). Onneksi molemmat putosivat, siis kaksi fassea reppuun.
Valitettavasti jälkimmäisessä tilanteessa toistui se ongelma (peräänmeno), minkä takia Rosaa ei ole viime vuosina koekentillä näkynyt.

Fassejahti Rantsilassa

Lauantaina 8. syyskuuta Rosan kanssa parin tunnin fasaanijahti Rantsilan maastoissa. Maasto oli pääosin vanhaa metsä- ja/tai suoniittyä, mihin oli loppukesän aikana istutettu treenilintuja. Varsinainen treeniaika oli ohi, joten tällä kertaa lintuja oli lupa/mahdollisuus myös pudottaa.
Rosa nappasikin kaksi kertaaa fasseseisonnan tiheässä metsikössä. Kummassakin tilanteessa ”kokemusta omannut” lintu älysi ottaa hatkat ennen kuin pääsin tiheikössä sopivalle ampumahollille. Jälkimmäisessä tilanteessa kokeilin onneani, mutta ”huti” tuli, joten linnut jäivät seuraavien metsästäjien tai tulevien pakkasten saaliiksi.

Hienoja uutisia ja tuloksia Tanskanmaalta

Mielenkiitoisia Douedal’s koiria sivuavia uutisia Tanskan irlanninsetteriklubin 100 vuotisjuhlakisoista ja Tanskan mestaruuskilpailusta.

Useampikin Douedal’s Kyran pentu (Debbie, Moneypenny) on muutamien viime vuosien aikana menestynyt tosi hienosti Tanskassa, mutta syksy 2016 oli varsinainen ”jymy-paukku”.

Ensinnäkin Kyran pentu Kragereden Maggie voitti DISK:n 100v juhlakisoissa 24.9.2016 voittajaluokan.

Em. tuloksen lisäksi Maggiesta tuli myös ensimmäinen irlanninsetteri, joka on voittanut Tanskan mestaruuden.
Tuloslista on tosi nätti; DKUCH, DKJCH, SEUCH, DKBRCH.

Maggie on siis sekä Tanskan että Ruotsin näyttelyvalio, mutta aiemman metsästyschampion tittelinsä lisäksi Maggie on nyt myös Tanskan käyttövalio (DKBRCH).

Maggien tuloksista DISK:n 100v juhlakisoista ja Tanskan mestaruuskilpailuissa kerrotaan tarkemmin oheisen liitteen sivuilla 46, 47 ja 48. Katso oh. linkki.

Jagthunden joulukuu 2016

Ei niin iloisia uutisia

Keväällä 2011 syntyneen R-pentueen koirista (9 kpl) kaksi on pois.

Ensin meni Douedal’s Ringa alias Olga, joka menehtyi v.2014 lopulla yllättäen äkilliseen sydänpysähdykseen. Tapaus tutkittiin Eviraa myöten, mutta mitään terveydellistä tai erityistä syytä tapahtuneeseen ei löydetty.

Lokakuun lopulla (27.10.2015) Douedal’s Roki jäi tilapäisessä hoidossa ollessaan auton alle Suomussalmella 5-tiellä ja kuoli saamiinsa vammoihin. Omistajalle jäi todella suuri suru Rokin menetyksestä.

Rokin omistajan suru-uutinen oheisena.

Tanskalaisterveisiä syksy 2015

Tanskalaiset irlanninsetterit ovat menestyneet hienosti v. 2015 metsästyskokeissa. Peräti kuusi uutta jagtchampionia.

Listan kärjestä löytyy Douedal’s Kyran ja Ibberin pentu DKJCH- SVUCH – DKUCH Kragereden Maggie.

Vuonna 2010 syntyneellä Maggiella on nyt Tanskan metsästysvalion arvon lisäksi Ruotsin ja Tanskan näyttelyvalion arvot. Maggie on palkittu ensimmäisellä palkinnolla myös ns. käyttöluokan kokeissa.

Lisätietoa löytyy uusimman Jagthunden lehden irlanninsetterisivuilta 54 ja 56-57. Ks. oheinen  liite.

Kennel Douedal’s 2015

Vuosi 2015 on kulunut pienen hiljaiselon merkeissä. Itse jouduin vieläkin varomaan selkääni viime vuonna sattuneen vahingon (välilevyvaurio) johdosta. Oleellisemmin hiljaiseloon vaikutti kuitenkin puolisolleni huhtikuussa 2015 tehty iso selkäleikkaus. Hänen leikkauksen jälkeen kuukausien ajan tarvitsemansa apu rajoitti merkittävästi kaikenlaista reissaamista, jopa koirien treenaamista.

Onnistuin kuitenkin saamaan ainakin nuoremman koirani Rosan ihan hyvään fyysiseen kuntoon kesän pyörälenkkien ja elokuun metsätreenien avulla. Syksyn 2015 metsästyskilpailut jouduin kuitenkin jättämään pääosin kokematta.

Osallistuin v. 2015 vain Irish Trial karsintaan Lapualla ja paikallisen Pohjois-Pohjanmaan Kanakoiraharrastajat ry:n järjestämään jäsentenväliseen epäviralliseen kenttämestaruuskisaan.

Irskimatsin karsinta Lapualla (10.10.) meni ns. penkin alle mutta PPKH:n jäsentenvälinen kisa (8.11.) meni jo paremmin.
PPKH:n kisatulokset -> ks. jäljempänä.

Irskimatsi 2015:

Kisa sinänsä alkoi ihan hienoisti. Rosa teki muutamia vauhdikkaita ja komeita hakuluoveja n. 300 metrin levyisellä sänkipellolla, kunnes huomasi, että hakualuetta voisi laajentaa parillakymmenellä metrillä menemällä viereisen jokivarran patopenkan yli penkan ja joen välissä olevaa mielenkiintoisen näköistä pusikkoa tutkimaan.

Ja tietty siinä kävi heti niin, että koiraa ei kuulunut takaisin sänkipellolle. Kun lähdin tarkistamaan tilannetta, niin tuomarin apulainen (myöhemmin ilmeni, että hän olikin ns. maasto-opas) seurasi perässä ja sieltähän Rosa löytyikin seisonnalta läheltä vesirajaa. ”Adjutantti” otti oma-alotteisesti valokuvan tilanteesta ennen kuin komensi antamaan nostokäskyn. Lyhyt nosto, fasse lentoon yli joen toiselle puolelle, laukaus ilmaan, koira & co ihmettelemään ja miettimään, mitä nyt kun kokeen päätuomari on tuolla penkan takana olevalla sängellä n. 200 m:n päässä.

”Adjutantin” neuvosta (josko lisää lintuja) annoin vesirajassa edelleen odottavalle koiralle luvan jatkaa hakua. Luvan saatuaan Rosa jatkoi ko. pusikon tsekkaamista (n. 150 m) etumaastossa olevalle sillalle/erän päättymiseen saakka.

Koska varsinaisella koetuomarilla ei ollut em. tilanteista mitään havaintoja, niin kokeemme päättyi siihen. Rosa sai tuomarilta seuraavan arvostelun: ”Börjar mycket bra men det blir kort vangt. Efter nÃ¥gra fÃ¥ fina slag försvinner hon och är borta resten av slappel.” Lisäksi hausta arvostelu seuravasti:
– metsästysinto          5
– vauhti                       5
– itsenäisyys               6
– hakulaajuus             5
– maaston peittävyys 5
– yhteistyö                  6

ps. ”Adjutantti” kyseli myöhemmin iltapäivällä, että ”ettekö te enää jatka?” No ei jatkettu ja kokeemme päättyi siihen.

PPHK:n kisa 8.11.2015

PPKH:n jäsenten välinen kisa käytiin hiukan kosteassa säässä. Tuomarina toimi edellisvuotisen kisan voittaja Tero Soronen. Rosan osalta kisa meni ihan mukavasti. Heti ensimmäisessä erässä kaksi lintutyötä peltopyille. Eka tilanteessa laukauksen jälkeen tuli kuitenkin reipas peräänmeno.

Tuomarin kertomuksen mukaan hommassa kävi niin, että

”Kisan voittaja oli Ahti Heikan
 punainen irlaninsetteri Douedal’s Rosalie. Sekä paras nuori koira oli Outi Kostamo-Hakulin punainen irlanninsetteri Annie, todella fantastinen nuori koira onneksi olkoon.”


Lintuja oli todella hyvin, peltopyitä ja fasaaneja.

Kaikilla koirilla oli mahdollisuus ja joillakin useampikin mahdollisuus näyttää taitonsa.

1. Rosalie (irlanninsetteri) 
2. Annie (irlanninsetteri) 
3. Missi (irlanninsetteri) 
4. Wilma (Bretoni)”

Lokakuun lopun Lapin reissu

Rosalie pääsi vielä lokakuun lopulla parin kolmen päivän jahtireissulle Ylä-Lappiin 28.-30.10.2014. Merili jäi kotiin syystä, että isäntää vaivasi edelleen keväällä 2014 sattuneesta tapaturmasta johtuva selkävaiva(välilevyvaurio).

Onneksi ensimmäisenä ja toisena jahtipäivänä oli mukana kolme tuttavakoiraa (yksi Utsjoelta ja kaksi Honkilahdelta), joten yksinhakuvuoroja käyttäen Rosan isännälle ei tullut liikaa raskaita ”työtunteja”.

Rosan osalta ensimmäinen lumeton päivä meni hiukan tunturiin totuttautumisessa. Vain pari riekon seisonta-/pysäytysyritystä. Ensimmäinen liian pitkän luovin jälkeinen seisonta jäi tyhjäksi ja toisen seisonnan jälkeinen avanssi päättyi peräänmenoon. Hakukuvio ja vauhti olivat kuitenkin ainakin isännän silmää miellyttäviä.
Toinen jahtipäivä onnistui huikan paremmin. Yöllä satanutta lunta oli muutama sentti ja sää oli muutoinkin metsästyskelpoinen. Jos muistan oikein, niin toisenakin päivänä Rosa sai kaksi lintutilannetta/seisontaa. Ensimmäisestä riekot kuitenkin karkottuivat ennen kuin pyssymiehet ehtivät asianmukaisen valmiuteen. Toisesta tilanteesta saatiin sentään yksi riekko alas. Ei kuitenkaan ohjaajan toimesta vaan apuampujan avustuksella.
Kolmas päivä oli isännän muista ”kiireistä” ja selkävaivoista johtuen paluupäivä. Pysähdyimme kuitenkin Petsikolle tien länsipuolen riekkotilannetta hetkeksi tutkailemaan. Paikalla oli ollut laumoittain poroja. Alue oli joka aarin alueelta täynnä tuoreita poron jälkiä. Emme kuitenkaan yhtään poroa sieltä löytäneet/tavanneet.
Jostain syystä porot eivät olleet kuitenkaan liiaksi riekkoja häirinneet, sillä Rosa löysi komean 10 riekon parven noin puolen tunnin haun jälkeen. Mikä parasta, niin selkävaivainenkin isäntä sai sentään tilanteesta yhden riekon alas. Nouto jäi kylläkin hiukan pulitiehen.

Em. tilanteessa isännän selkä kramppasi jo siinä määrin, että ei ollut enää mahdollista jatkaa jahtia. Piti päästä pikaisesti Outbackin sohvalle makaamaan ja kertomaan ”autolle/navigaattorille”, että ”kotio päin”.