”Arkistoista” löytyi Leena Kankaan syksyllä 1995 Nivalan jahtimailla kuvaama video.
Videolla esiintyy Kragereden Nitouche ”Nita” (R-pentueen äidin äidin äidin äiti).
Aluksi pari törmäystä, sitten lintu kanavan pohjalta suuhun ja lopuksi vielä kaksi ok lintutyötä.
Videon kesto n. 12 min. ks. Nita Nivala 1995
Uuden tuoreen harrastajan kokemuksia/näkemyksiä/palautetta kultamaljaikäisestä koirastaan (Douedal’s Ripsa).
Ks. Linkki
KKK:n irlanninsetterit sivuilta löytyi mukavia ”Douedal’s-uutisia”.
Vuoden 2012 irlanninsetteriksi oli nimetty Douedal’s Padraig (HÅkøya’s C-Aaron – Douedal’s Merili) ja
vuoden 2012 nuoreksi irskiksi Douedal’s Rosalie (Finby Duracell – Douedal’s Merili).
Em. koirien ja ohjaajien esittely ks. Esittely välilehti.
Vuoden nuori irlanninsetterikisassa toiseksi ylsi Finby Gordon (HÅkøya’s C-Aaron – Kokos) ja kolmanneksi Rosalien veli Douedal’s Romeo.
Em. kisassa sijoittuneiden lista on mielenkiintoinen myös syystä, että Finby Duracell on FIN KVA NO KVA M-02 M-04 Douedal’s Irwinin (FIN20776/98) poika ja lisäksi DV-10 Douedal’s Padraig ja KM-12 Finby Gordon ovat kumpikin em. Irwinin pojan poikia.
Tämä syksy on ollut irskeille yhtä juhlaa. Kovia koetuloksia ja kilpailuvoittoja on kertynyt ennätysmäärä. Irlanninsetterit ovat näyttäneet voimansa ja tasonsa laajuuden lähes kaikissa metsästyskokeissa ja -kilpailuissa.
On suorastaan ennenkuulumatonta, että irlanninsetterit ovat dominoineet monien peruskokeiden lisäksi myös ns. erikoiskilpailuissa. Kultamalja-, Derby-, Metsien Mestari ja Kenttien Voittaja kilpailut ovat olleet irskien ”tykitystä” tosi leveällä rintamalla.
Irlanninsettereille syksy 2012 on ollut todella komea. Pitkällä tähtäyksellä voi olla jopa ongelmallista, jos jokin yksittäinen rotu dominoi englantilaisten kanakoirien metsästyskokeita ja -kilpailuja. No vuosi 2012 on vain yksi vuosi monien menneiden ja tulevien vuosien saatossa. Toivotaan kuitenkin, että irskiemme taso vähintäänkin säilyy, eikä panna pahakseen vaikka se edelleen vähän nousisikin. Voimme kuitenkin odottaa, että kanssakisailijamme petraavat ja kisajännitys säilyy. Mikään voitto ei ole itsestään selvyys.
Myös Douedal’s-koirien syksy 2012 on ollut menestyksellinen. Esim. v. 2011 syntynyt R-pentue on antanut erittäin hyviä näyttöjä metsästysominaisuuksistaan ja menestymismahdollisuuksistaan.
Vaikka R-pentueen (Douedal’s Merili – Finby Duracell) koirista vain Romeo pääsi Kultamaljakilpailun finaaliin, niin kokonaisuutena syksyn palkintosaldo oli erittäin hyvä, mm. kaksi NUO 1 palkintoa.
Douedal’s koirien koepalkinnot, syksy 2012:
– Padraig -> VOI 1 KAME Kuhmo 14.09.-12
– Merili -> VOI 2 KAME Kuhmo 14.09.-12
– Padraig -> VOI 2 KAME Kuhmo 16.09.-12 (Metsien Mestari kilpailu)
– Padraig -> AVO 2 KAKE Ilmajoki 19.09.-12
– Rosalie -> NUO 2 KAKE Nivala 30.09.-12 (kokeen paras)
– Padraig -> AVO 3 KAKE LAPUA 05.10.-12
– Rosalie -> NUO 2 KAKE Lapua 05.10.-12
– Padraig -> AVO 3 KAKE Lapua 07.10.-12
– Padraig -> AVO 3 KAKE Nivala 13.10.-12
– Rosalie -> NUO 3 KAKE Nivala 13.10.-12
– Ripsa -> NUO 3 KAKE Nivala 13.10.-12
– Padraig -> Irish Trial 3. Nivala 14.10.-12
– Rosalie -> Irish Trial 4. Nivala 14.10.-12
– Romeo -> NUO 1 KAKE Lapua 20.10.-12
– Padraig -> AVO 2 KAKE Lapua 03.11.-12
– Rosalie -> NUO 1 KAKE Lapua 03.11.-12 (kokeen paras)
Hyvää syksyn jatkoa.
Douedal’s R-pentueen pentuetreffit pidettiin Teuvalla 17.-19.8.2012. Perjantai-ilta oli varattu kokoontumista, majoittumista, olosuhteisiin ja paikkaan tutustumista varten. Useimmat R-pentueen koirien omistajat tulivatkin paikalle jo perjantai-iltana, joten ilta sujui mukavasti kavereihin tutustumisen ja makkaranpaiston merkeissä.
Lauantaiaamuna paikalla oli emän (Douedal’s Merili) ja isän (Finby Duracell) lisäksi yhdeksästä R-koirasta seitsemän ja yksi nelivuotias Douedal’s P-pentueen koira.
Lauantaiaamuna ohjelmassa oli ensimmäisenä ”paukkutesti”. Testi hoidettiin niin, että koirat laitettiin paikallisella ampumaradalla istumaan (isäntiensä/emäntiensä ”vahtimina”) harvahkoon puolikaareen odottamaan tulevia tapahtumia (dymmyn heittoja ja 9 mm:n starttipistoolin laukauksia). Testi meni sikäli hyvin, että yksikään koira ei häiriintynyt testiammunnasta.
”Paukkutestin” jälkeen kokeilimme koirien noutohalukkuutta/-valmiuksia. Heitimme vuorotellen eri koirille dymmyja ilmaan starttipistoolin laukauksien säestämänä. Aluksi Duracell näytti pentukoirille mallia siitä, miten dymmyn nouto tehdään. Sen jälkeen oli pentukoirien vuoro. Pari pentua tekikin ohjaajansa käskyn jälkeen ihan hyvän noudon. Pari muuta hiukan vajavaisen sellaisen. Muille pennuille jäi vielä noudon suhteen ”hiottavaa”. Yksi pentu oli sitä mieltä, että eikö tämä paukuttelu jo riitä ja suunnisti vähän etu ajassa autolle. No jos aivan kaikki noutoyritykset eivät vielä ”nappiin” menneet, niin onhan meillä vielä vuosi aikaa harjoitella avoimessa luokassa vaadittavaa noutorituaalia.
Lauantaina iltapäivällä pääsimme kokeilemaan parihakua sitä varten varatulla n. 200m*300m kentällä.
Homma hoituikin oikein mukavasti. Kaikki koirat (pennut) hakivat alueen suurella tai ainkin hyvällä intensiteetillä. Muutamat jopa tosi kovalla vauhdilla. Mikä parasta, niin ns. peesausta ei esiintynyt juuri nimeksikään. Nuoret uroksetkin ”mahtuivat” toisiaan häiritsemättä hakemaan yhtä aikaa samaa kenttää.
Lauantai-ilta menikin sitten mukavasti ruokailun, saunan, grillaamisen, päivän tapahtumien muistelemisen ja keskinäisen seurustelun merkeissä.
Sunnuntaina jatkoimme vielä lauantaina aloitettuja parihakutreenauksia n. kolmen tunnin ajan. Sen jälkeen loppuyhteenveto, kiitokset, hei-heit ja auton keulat kotia ja tulevia koitoksia (Kultamalja ym.) kohti. Kuvakavalkaadi oheisena.
Tämän vuotisessa erikoisnäyttelyssä irskejä oli mukana ennätysmäärä (n. 60 kpl). Oh. kuvat Suvi Lintukangas.
Oma osuutensa tuosta ”ennätyksestä” oli myös kymmenellä näyttelyyn osallistuneella Douedal’s-koiralla. Keväällä 2011 syntyneestä Douedal’s-R pentueesta (9) ensi esiintymisensä teki kahdeksan (8) junioriluokan koiraa. Em. nuorisojengin lisäksi mukana oli yksi käyttöluokan koira (Merili) ja yksi valioluokan koira Douedal’s Oz-Zo.
Näyttelymenestys oli erinomainen. Douedal’s Oz-Zo oli rotunsa paras ROP1 ja Best In Show 2 tuloksella VAL PU1 ROP1 BIS2. Merili sai arvostelut ERI ja KÄK3.
Junioriluokan R-pennut saivat myös oikein hyvät arvostelut:
Douedal’s Roki H, Romeo ERI, Raika H, Ringa H, Ripsa H, Ronja ERI, Rosalie EH ja Ruska EH.
Douedal’s kasvattajaryhmä (Oz-Zo, Merili, Romeo, Ronja) sai arvostelut: ”very beautiful & homogen group where you can see the difference between sexes” ja tuloksen KASV1 + KP.
Valitettavasti ryhmämme ei voinut osallistua koko näyttelyn parhaan kasvattajaryhmän valintaan syystä,
että kaksi ryhmämme koiraa ehti lähteä kotimatkalle ennen ko. katselmusta.
Kuva 1. ROP1 Douedal’s Oz-Zo ja VSP G av Kjerringholm. Kuva 2. Juniorinartut, kilpailuluokka (kolme R-pentua).
Kuva 3. Oz-Zo liikkeessä. Kuva 4. Kasv.ryhmä; KASV1 + KP (Oz-Zo, Romeo, Rosalie ja Ronja).
Douedal’s Oz-zo vuoden irlanninsetteri 2011.
Parhaimmat onnittelut OZ-ZO:lle & Jarille.
Vuosi 2011 oli muutoinkin ”irskeille” erittäin menestyksellinen.
Maaliskuisen kahden viikon Tukholman keikan (muuttoapuhommat) jälkeen pakkasimme asuntovaunun viikon Lapin reissua varten perjantaina 23.3. ja käänsimme auton keulan kohti Utsjokea. Matkan ensisijainen tavoite ja tarkoitus oli viedä Rosa riekoille nähdäksemme miten ”neiti” oppii riekkojen kanssa toimimaan ja käyttäytymään. Parantuneeksi kehutun lintutilanteen takia mukana oli tietysti myös Merili, aseet ja metsästysluvat.
No näin jälkikäteen voi todeta, että melkein turha reissu, mutta tulipa tehtyä. Teimme viitenä päivänä (Rosa 4:sti ja Merili 3:sti) lyhyehköt reissut tunturiin Nuorgamin ja Kaldoaivin maisemiin. Ylhäällä avotunturissa oli kyllä helppo kulkea, kun tuuli oli pakannut lumen melkein kivikovaksi. Linnut kuitenkin taisivat ns. takatalven johdosta oleilla pehmeän umpilumen maisemissa, alhaalla koivikoissa ja/tai Tenon rantapusikoissa.
Eka päivänä saimme saaliiksi yhden ja ainoan löytämämme/näkemämme riekon. Merili piikkasi sen avotunturista. Toisena päivänä Skalluvaarassa auton parkkeeraus pelästytti yli 15 riekon parven maisemiin. Koirat ehtivät juuri ja juuri näkemään, että olihan siinä lintuja. Etsimme ko. lintuja pari tuntia mutta turhaan.
Kolmas päivä (jälleen Nuorgamissa) oli täysin tyhjä päivä. Ei siiven iskuakaan näkynyt missään. Neljäntenä päivänä löysimme arviolta yhden n. 13 riekon parven puurajan korkeudelta. Rosa sattui olemaan remmissä kun hakuvuorossa ollut Jarin koira piikkasi linnut. Siitä yhden linnun pudotus onnistuneen lintutyön seurauksena. Tälläkin kerralla parvi häipyi niin kauaksi, että loppupäivä meni tyhjää hakiessa. Viides päivä jälleen täysin tyhjä, ei linnun lintua. Kyllästyin ja lähdimme ajelemaan takaisin kotimaisemiin.
Että sellainen reissu tällä kertaa.
Syyskuu 2011 meni Merililtä tuttuun tapaan juoksun (kiiman) merkeissä. Kävimme kuitenkin Lapualla seuraamassa Kultamalja- ja Derby-kisoja sekä em. ongelmista huolimatta fasse- ja peltopyyjahdissa Ylistarossa, Nurmossa ja Ilmajoella.
Syyskuun lopussa päättyneen kiima-ajan jälkeen teimme yhdistetyt jahti- ja koereissut Kurikkaan, Utsjoelle ja Sodankylään.
Kurikan kenttäkokeissa Merili palkittiin tuloksella AVO2. Utsjoen ja Sodankylän kokeista ei palkintosijoja herunut. Utsjoella (AVO) jäimme ilman lintutilanteita/-kontakteja ja Sodankylän (VOI) metsäkokeessa avanssi jatkui liian pitkään (peräänmeno).
Metsästyskauden lopuksi teimme kuitenkin vielä matkan Köyliön KAKE-kokeisiin (29.-30.10). Matkasuunnitelmaan sisältyi myös ystävien ja tuttavien kanssa Euran suunnalla järjestettävä peurajahti ja Rosalien fassetreenit.
Merilin osalta Köyliön kokeista ei jäänyt paljon kerrottavaa. Ensimmäinen päivä (la 29.10) ei tuottanut kunnollista lintutilannetta eikä muuta tulosta kuin komean säestyksen. Toisena päivänä (su 30.10) koe jäi pariin hakuerään, kun Merili oli tuomarin näkemyksen mukaan ennen omaa seisontaansa häirinnyt toisen koiran seisontaa. Tulos toisessa erässä tehdyn lintutyön jälkeen (ei pudotusmahdollisuutta kun fassekana suuntasi kohden läheistä taloa) AVO 3. No lohdutuksena se, että haku oli ainakin omasta mielestä pohjalaasittain sanottuna ”komiaa”.
Pientä lohdutusta tuli kuitenkin siitä, että kaikki kolme Douedal’s-koiraa palkittiin ko. kokeissa. Douedal’s Oz-zo ensin AVO 2 ja toisena päivänä vielä AVO 3 palkinnolla. Merilin pentu Douedal’s Padraig toisena päivänä tuloksella AVO 2. Padraigin isäntä ei kuitenkaan tainnut (hiljaa mielessään) olla erityisen tyytyväinen tulokseen.
Maanantaina (31.10.) sitten parin tunnin pikaiseen peurajahtiin. ”Rikkaat” peuramaastot ja hyvät mäyrikset niin eihän siinä kauan ”nokka tuhissut”, kun ensimmäinen peura oli yhden jahtikaverin ampumana nurin. Aikataulu oli kuitenkin tiukka. Minun piti ehtiä vielä seuraavaksi aamuksi Ouluun, joten en ehtinyt jatkamaan peurajahtia sen pidempään.
Rosakin oli joutunut koko viikonlopun vain katselemaan auton ikkunasta muiden touhuja, joten siirryimme nopeasti metsämaastosta pelloille katsastamaan, josko Rosa onnistuisi löytämään jotain peltoriistaa.
Onneksi ei tarvittu, kun noin tunnin keikka läheisille pelloille, niin Rosastakin tuli itseensä tyytyväinen pentu. Ensin yksi fassetörmäys (kana), sitten hyvä seisontayritys yhdelle kukolle, joka kuitenkin ”hoksasi” lähteä karkuun. Kaverini onnistui kuitenkin näkemään suurinpiirtein alueen, mihin ko. kukko laskeutui, joten ei muuta kuin pienen tauon ja jälkeen ohjaamaan koiraa alueelle (oh. hakukuva).
Eikä siinä mennytkään kuin pari kolme minuuttia, niin em. kukko oli ”piikissä” (oh. seisontakuva).
Vähän yllättäen tilanne oli niin tiukka, että kaverini pääsi kaikessa rauhassa napsimaan tilanteesta ainakin kymmenkunta valokuvaa (oh. yksi niistä). Lopuksi vielä räväkkä nosto, fasse ilmaan ja peräänmenonkin onnistuin pysäyttämään noin 20 metrin päähän linnun lähtöpaikasta. Eipä siinä sitten muuta, kuin kehumaan koiraa (oh. kuva) ja kiireen vilkkaa kotimatkalle.
Rosan maastokatselmus 30.11.2011.
Sitten hakuhommiin.
Seisonta fassekukolle.
Eikö ollutkin iso kukko.
Kävimme viime viikolla muutaman päivän visiitillä E-Pohjanmaalla. Siellä Rosa kävi tervehtimässä sekä siskoansa Ronjaa että veljeänsä Romeota.
Ensin pieni maastolenkki Ronjan kanssa. Se alkoi kisailun ja kovan kilpajuoksun merkeissä, mutta hetken päästä molemmat koirat huomasivat, että E-P:n maastot voivat tarjota ”leikkikentän” lisäksi muutakin mielenkiintoista. Noin kymmenen minuutin kisailun jälkeen molemmat koirat vetivät ”liinat kiinni” ja jäivät jännittyneinä paikoilleen ihmettelemään, että mikä haju tuolta etumaastosta oikein löytyykään. Ehkä 10-15 sekunnin seisonnat ja fasse lentoon. Pienet peräänmenot ja sitten ”ihmettelemään”, että mikä se siinä oikein olikaan.
Viikon lopulla Rosa lähti maastotreeneihin Romeon kanssa. Maastossa oli melko korkeaa kasvillisuutta. Vaikka koirat hakivat/juoksivat yllättävän hyvin, jopa itsenäistä hakua osoittaen, niin tuloksena oli vain muutamia törmäyksiä. Pentukoirat eivät oikein osanneet vielä paikantaa kasvillisuuden alla piileskeleviä lintuja. Ilmeisen hyvä treeni se kuitenkin taisi olla niin Romeolle kuin Rosallekin.
ps. Romeo oli tehnyt jo edellisellä viikolla ensimmäisen todella komean linnunottonsa (seisonnan) sillä ns. perinteisellä toinen etujalka ilmassa tyylillä.
Palasimme viikonlopun aikana takaisin Ouluun ja teimme tänään tiistaina (11.10.-11) Rosan kanssa pienen parinkymmenen minuutin maastolenkin paikallisille pelloille.
Kuinkas kävikään; 10 min. ja ”pam” todella komea piirteikäs seisonta, oikea etujalka ilmassa jne. Kaivoin taskusta kännykkäkameran ja sitten etsimään lukulaseja. Siinä meni tietysti sen verran aikaa, että joko koiran ”pinna” petti tai lintu karkasi, peräänmeno n. 25 m kanavan varteen pakosta pysähtyminen, isännän komennosta istumaan, kehut ja 10 min. tauko.
Tuo em. E-P:n reissu näytti siis tuottavan heti tulosta, koska Rosa osoitti tänään, että viikon takaisesta E-P:n reissusta oli ilmeisesti jäänyt jotain ”korvan taakse”.