Talvi, kevät ja kesä 2020

31 heinäkuun, 2020
Rosa (9v):

Yhden helmikuun lopulla 2020 käymäni vähän pidemmän peruskuntotreenin jälkeen huomasin Rosan arastelevan ja kannattelevan oikeaa takajalkaansa.
Ajattelin, että onko nyt aiempien mutta hyvin parantuneiden etujalkojen nivelsiteiden jälkeen kysymys oikean takajalan nivelsiteiden revähdyksestä. Samalla kuitenkin muistin, että sama tilanne (sama jalka) oli vaivannut jo kerran aiemminkin noin kaksi vuotta sitten helmikuussa 2018.
Silloin tuon oikean takajalan ”venähdys” oli hoitunut ja parantunut reilun kuukauden levolla, joten päätin jättää laukkatreenit joksikin aikaa tauolle.
Pidin lopulta yli kahden kuukauden juoksutustauon. Kun näytti siltä, että sekään ei riitä, niin oli tarpeen lähteä esittelemään vaivaa eläinlääkärille.

Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä huhtikuun puolivälissä 2020 Rosa sai vaivaansa vain kipulääkekuurin, mutta sen jälkeisissä jatkotutkimuksissa (magneettikuvaus kesäkuun alussa) todettiin, että selkärangan viimeisessä (takimmaisessa) nivelessä välilevy on pullistunut oikealle (mahdollisesti johonkin hyppyyn tms. liittyvä tapaturman tms. seurauksena). Kaikki muut välilevyt ok.
Tilanteessa eläinlääkäri esitti, että hän ei suosittele leikkausta vaan vaiheittain etenevää juoksutuskuntoutusta. Koska Rosalla oli ikää jo vajaat 10 v, niin hyväksyin kuntoutusesityksen ja aloitin kuntoutuksen pyöräilylenkeillä aluksi vain vauhtia rajoittavaa ravityyliä käyttäen.
Kun mitään ongelmia ei ilmaantunut niin lisäsimme lenkkien pituutta ja vauhtia (laukka) heinäkuun alusta alkaen.
​ Heinäkuun puolivälissä noin puolentoista kuukauden kuntoutusjakson jälkeen alkoikin vähitellen näyttää siltä, että kuukauden päästä alkavan metsästyskauden ohjelma voisi sisältää hyviäkin metsästysreissuja.

Merili (15 v):
​
Merilin iän karttuessa ulkoilulenkit lyhenevät ja pissalla käynnin tarpeet tihentyvät. Vettäkin pitää litkiä melkein jatkuvasti. Vaikka ruokahalujakin on, niin paino putoaa kun vatsa täyttyy vedestä.

Tällaisissa vaihtelevissa tunnelmissa syksyn 2020 metsästyskautta odotellen.

Kesä ja Syksy 2019

3 joulukuun, 2019
Rosan kesä 2019 kului mukavasti isäntänsä kanssa vauhdikkaita pyöräily-, uinti- ja kuntolenkkejä tehden, joten odotin edellisen vuoden lopun onnistuneiden jahtireissujen jälkeen varovaisen innokkaana uutta syksyä 2019.
Syksy 2019 näyttikin lupaavalta ja aloitin jahtikauden kotimetsien teerijahdilla 7.9.2019. Näin Rosa pääsi intoa täynnä pitkästä aikaa oikeaan jahtiin. Rosa haki tosi vauhdikkaasti puolisen tuntia, ennen kuin löysi suuren teeripoikueen. Kun pääsin seisonnalle, niin tietty linnut karkottuivat yksi toisensa perään. Eri suuntiin karkottuneiden teerien uudelleen etsiminen oli tosi kovaa hommaa varsinkin kun maasto oli hyvin tiheää ja vaikeakulkuista, suuria ojia jne. Em. syystä päätin lopettaa jahdin siltä erää.
Kun kutsuin Rosan pois, niin huomasin, että se ontuu oikeaa etujalkaansa (eri jalka kuin syksyllä 2018). Tuli siis jälleen asiaa eläinlääkärille ja tutkinnan tulos oli, että nyt on vuorostaan oikean etujalan nivelsiteet venähtäneet tai revähtäneet (ilmeisesti jonkin vaiken esteen ylityksestä tms. johtuen) ja edessä on noin kahden kuukauden sairasloma. Se tarkoitti, että syksyn 2019 jahdit jäivät yhteen ainoaan yritykseen 7.9.2019.
Tuon em. jahtireissun jälkeen pidin parin kuukauden laukkatason juoksutustauon ja aloin joskus marraskuun alkupäivinä vähitellen testaamaan juoksutus- ja laukkakuntoa. Vähän yllättäenkin sain nopeasti huomata, että Rosa pystyy jälleen laukkaamaan ilman mitään etujalkojen nivelside- tms. vaivoja. Fyysinen kunto oli tietty ehtinyt lepotaukojen aikana hiukan rapistua, mutta hyvän laukkakunnon palauttaminen onnistunee toivon mukaan jo tulevan talven aikana.

Merili oli tietysti syksyllä 2019 edelleen eläkeläinen (15v). Merili tarvitsi ja sai harvakseltaa pieniä mielialaa piristäviä hakuvuoroja. Erinäisten pienempien vaivojen ohella mm. virtsaamistarve (tiheys) lisääntyi jatkuvasti. Merili oli nuorena huippunopea koira, mutta harvinaisen korkea ikä tekee väistämättä tehtävänsä koiralle kuin koiralle.

Kauhajoen reissu

27 marraskuun, 2018

Noin kolmen viikon takaisen Utsjoen reissun innostamana tein jahtikaverini kanssa puolentoista päivän (pe-la) treenireissun Kauhajoelle 24.-25.11.2018. Koska kaverini kanssa ei ollut puhetta mahdollisista blogipäivityksistä, niin kerron tässä vain oman koirani Rosan osuudesta/toiminnasta, vaikka kaverin koirista voisi kertoa oman stoorinsa.

Vaikka Rosa haki hienosti, löysi ja piti hyvin lintuja jo em. Utsjoen reisulla, niin minulla oli kuitenkin vielä pitkien sairaslomajaksojen jälkeen hiukan epävarma olo siitä, miten homma toimii ja millaisella intensiteetillä Rosa jaksaa hakea, miten toimii linnuilla jne.

Ensimmäinen jahtipäivä (la) meni puoleen päivään saakka ilman yhtään lintukontaktia. Hienoa ja vaudikasta hakua sain kuitekin ihastella ja todeta, että Rosa näyttää palanneen sairaslomiltaan yhtä nopeana ja vauhdikkaana kuin edellisenä syksynä.
Noin puolenpäivän aikaan sää muuttui otollisemmaksi ja lintujakin alkoi löytyä. Iltapäivän aikana kolmen koiran ja noin kolmen tunnin vuorohaun aikana Rosa ”piikkasi” neljä kertaa fasaanin ja kerran peltopyyparven (12). Koska olin vain virittelemässä/tarkkailemssa Rosan toimitaa ja kuntoa, niin en ollut varautunut ampumiseen/pudotuksiin. Peltopyyparvelle ammuin kuitenkin ns. kunnialaukauksen.

Lopuksi vielä muistutus siitä, että Rosan peräänmenohaluja en edellenkään ole onnistunut tai tosissani yriittänyt karsia. Neljästä em. lintutilanteesta Rosa onnitui tekemään peräänmenon kolmessa tapauksessa neljästä. Esim. metsästyskokeisiin ei siis ole sen suurempaa aihetta/syytä toistaiseksi osallistua.
Hienosti onnistuneen lauantain jälkeen heitin sunnuntaina 25.11.-18 ns. pyyhkeen kehään jo muutaman aamupäivätreenin jälkeen ja lähdin tyytyväisenä kotimatkalle.

Tarkoitukseni on nykyään pitää pientä huolta omasta kunnosta, metsästellä, ihailla koiran haku-, linnunlöytö- ja pitotaitoa, ei enää kisailla tai yrittää tavoitella metsästyskoepalkintoja tms.

Rosan riekkosafari

6 marraskuun, 2018

Teimme Rosan ja sen jahtikaverien kanssa neljän päivän (1.-4.11.2018) riekkosafarin Ylä-Lapin maisemiin.
​
Rosan pitkien sairaslomien ja vain kahden viikon juoksutus-/kuntoutustreenien jälkeen otimme alun varovaisesti. Ensimmäinen jahtipäivä olikin vain ns. puolikaspäivä ilman mitään lintukontakteja tai -havaintoja.
Toinen päivä meni jo pitkälle iltapäivän puolelle, ennen kuin löysimme ensimmäiset/ainoat linnut. Siitä saimme kuitenkin kunnon lintutyön ja erinomaisen apuampujan toimesta riekon vielä repppuunkin. Vaikka emme toisena päivänä sitä enempää riekkoja löytäneet, niin päivä osoitti kuitenkin sen, että Rosa pystyy sairaslomajaksoistaan huolimatta hakemaan ja löytämään lintuja samalla innolla ja vauhdilla kuin aiemminkin.

Kolmas päivä oli monella tapaa Rosaa ja isäntäänsä innostava. Rosa järjesti neljä kertaa riekot ”piikkiin”. Linnut olivat kuitenkin hyvin arkoja ja lähtivät minua karkuun, ennen kuin pääsin kunnon ampumahollille. Noista seisonnoista erinomaisen ampumataidon omaava jahtikaverini onnistui kuitenkin pudottamaan yhden karkuun yrittäneen linnun.
Em. tilanteiden jälkeen Rosa sai vielä uuden tehtävän. Paritoverin seisonnalta oli ammuttu riekkoa, jonka epäiltiin haavoittuneen. Koirat irti ja hakuun. Meni ehkä 3 min ja Rosa nappasi seisonnan. Kun tulin paikalle, niin siellähän se haavakko ”väristeli” vielä siipiään. Nouto ja riekko talteen.

Neljäs päivä oli ns. kotiinpaluupäivä, mikä tarkoitti vain ”puolipäiväistä” jahtia samassa paikassa ja maastossa, missä treenasimme koiria jo ensimmäisenä metsästyspäivänä. Tuloskin oli sama, ei ainuttakaan lintuhavaintoa/-tilannetta.

Kokonaisuutena reissusta jäi hyvä mieli erityisesti syystä, että Rosa metsästi pitkän sairaslomajakson jälkeen yhtä hienosti kuin aiemminkin.

Rosan ja merilin kesä 2018

25 lokakuun, 2018

Olipahan kuuma kesä 2018. Juhannuksesta elokuun loppuun ilman lämpötilat vaihtelivat +25 ja +34 asteen välillä. Koirien ”mielestä” ulkoilu ei ollut ollenkaan hauskaa varsinkaan, kun kaikki pienemmätkin ”vesilammikot” olivat jatkuvasti niin kansoitettuja, että koirien uittaminenkin muutoin kuin remmissä pitäen oli lähes mahdotonta.

Mitä kuuluu nyt Rosalle?
Kesäaika ei siis tuonut toivottua mahdollisuutta viime talven sairasloman aikana kertyneiden liikakilojen sulattamiseen. Elokuussa kävi vieläkin huonompi ”tuuri”. Kun sää viimein viileni ja pääsimme aloittamaan ”kuntotreenit”, niin jonkin ison ojan epäonnistuneen (liukastuneen) ylityshypyn seurauksena Rosan vasemman etujalan nivelsiteet vaurioituivat siinä määrin, että taas tuli asiaa eläinlääkärille. Kortisonipiikki etujalan olkaniveleen 31.8.2018, sairaslomaa ja juoksutuskielto lokakuun puoliväliin saakka. Melkein pari kuukautta piti siis vain remmissä talutella ja toivoa, että ”luonto” korjaa em. nivelsidevaurion.
Nyt päättyneen sairasloman jälkeen Rosa on päässyt käymään pian kymmenkunta kertaa metsähakutreeneissä (aluksi vain n. 10 min, nyttemmin jopa 40 min) ilman mitään ongelmia tai jalkavaivoja. Näyttää siis lupaavalta. Haku on jälleen yhtä aktiivista kuin aimemminkin. Linnunlöytö- ja pitokyky (seisontavarmuus) ovat säilyneet entisellä tasolla, mutta hiukan nihkeä avanssi ja sen jälkeinen peräänmenointo ovat olleet syy siihen, että Rosa ei ole nyttemmin osallistunut metsästyskokeisiin. Kunnon nostaminen ja ylimääräisten kilojen sulattaminen vaatinee myös aikansa.

Miten voi Merili?
Merilillä on ikää jo 14 vuotta, joten ”hän” on ollut eläkeläinen jo pari-kolme vuotta.
Tämä vuosi on ollut meille todella vaikea vuosi. Edellä kerrottujen Rosan juttujen lisäksi kävi vielä niin, että Merilin oikean etujalan kannusvarpaan kynsi halkesi (havaittiin 14.8.-18). Tarkemmissa tutkimuksessa todettiin, että kynsivaurion lisäksi kannusvarpaan vieressä/yläpuolella on ylimääräinen patti, jota epäiltiin aluksi kasvaimeksi, mutta todettiin myöhemmin vaarattomaksi kynsivaurion aiheuttamaksi tulehdukseksi. Patti ja kannusvarvas leikattiin onnistuneesti ja leikkaushaavan tikit poistettiin. Leikkaus oli onnistunut ja Merili voi taas 14 vuotiaaksi oikein hyvin. Kuntokin on ikäänsä nähden ok. Ei tietysti laukkaa enää samalla vauhdilla kuin vielä vuosi pari sitten.

Douedal’s terveisin
​AH

Tuoreita tuloksia Tanskanmaalta

19 syyskuun, 2018
Douedalsiakin sivuavia terveisiä Tanskanmaalta.

Douedals Kyran pennunpentu Æblevangen Evian (John Bak) on palkittu 18.9.-18 DKK:n käyttökokeessa Ryomgårdissa tuloksella Brugsklasse1. Tulokseen vaadittiin myös pudotus ja nouto.
Tarkemmat tiedot/tulokset ks. oheinen Pallen viestikopio/18.9.2018.

​Hej Ahti. 
Det er Kyras barnebarn Æblevangen Evian v/ John Bak der har få 1. præmie på markprøve.
Det var endda en skydeprøve, hvor der fældes fugl og apporteres.
Det var efter den hanhund jeg ville have en hvalp.
Stort tillykke,
Hilsen Palle
​
​Resultat fra DKK Brugsprøve i Ryomgård:
Dommer Ove Steen Petersen
GS Åens Hr. Whitefoot v/Erik Petersen 2. Præmie
P Isa v/Allan Bredsgaard 1. Præmie
ES Nordvestjyden’s Joker v/Thorbjørn Riis 1. Præmie
og dermed Dansk Jagtchampion
IS Æblevangen Evian v/John Bak 1. Præmie
P Astrup’s Via v/Åge 1. Præmie
B Klaphattens Emma v/Jens Ole Nielsen 3. Præmie​

Hovedprove 2018 ja Kragereden Maggie

8 heinäkuun, 2018

Mielenkiintoisia douedalssukuisia tuloksia jälleen Tanskasta DISK:n kevään 2018 pääkokeista.

Tanskassa mm. DISK:n 100-vuotisjuhlakisojen (syksy 2016) voittajaluokan voittaja DKUCH DKJCH SEUCH DKBRCH (käyttövalio) Kragereden Maggie jatkaa menestyksekästä uraansa.
Tuorein Tanskasta hiljattain tullut tieto kertoo, että Maggie on saavuttanut kevään 2018 pääkokeiden voittajaluokassa tuloksen VK2.
Tulos ilahduttaa myös Douedal’s-kenneliä, koska Maggie on Douedal’s Kyran pentu.
Isot onnittelut niin Maggien omistajalle kuin myös kasvattajalle (Palle Krag).

Rosan tervehtyminen

7 toukokuun, 2018

Kävimme 2.5.2018 el.lääkärin jälkitarkistuksessa. Mitään ongelmia ei enää ilmennyt. Voi olla, että takimmainen hännän tyvessä oleva välilevy on hiukan pullistunut. Laukka- ja juoksuvauhtikin on palannut entiselle tasolle. Tällä  hetkellä näyttää siltä, että suurin haaste on ”sairasloman” aikana kertyneiden lisäkilojen (n. 3 kg) sulattaminen.

Rosan terveystilanne

4 huhtikuun, 2018

Rosan hoito-/lääkekuuri on nyt ohi (päättynyt). Helmikuussa 2018 ilmennyt välilevyongelma näyttäisi olevan ohi. Toimintainto, aktiivisuus, juoksuhalut ym. näyttävät palanneen aiemmalle tasolle.
Noin kuukauden sairasloman aikana Rosan paino ehti kuitenkin nousta noin 2-3 kg. Em. ylipainosta on haittaa vielä jatkossakin, koska el.ääkäri oli sitä mieltä, että vaativampaa ”laukottamista” on varmuuden vuoksi syytä välttää vielä ainakin tämän huhtikuun loppuun asti. Täytynee toivoa, että noin kuukauden kuluttua saamme diagnoosin ”antaa mennä”.

Rosan välilevyongelma

21 maaliskuun, 2018

Tuo aiemmin 28.2.2018 raportoimani välilevyn pullistuma/tulehdus näyttää hävinneen kuin ”tuhka tuuleen”.
Rosa on toiminut tuon viimekertaisen infoni jälkeen niin kuin mitään ongelmaa ei olisi. Rosa juoksee, laukkaa, leikkii, mellastaa, piehtaroi jne. aivan kuten ennenkin.
Em. johdosta (vielä jatkuvasta antibioottilääkityksestä huolimatta) uskalsin käydä Rosan kanssa kaksi kertaa lyhyen n. 5km valjashiihtolenkin. Rosa hinasi minua perässään osin ravia ja osin laukkavauhtia yhtä hienosti ja hyvin kuin joskus aiemminkin.
No nyt täytyy vain ”totella tohtoria” ja jatkaa lääkitys loppuun ja mennä sen jälkeen uusiin tutkimuksiin, uusia diagnooseja kuulemaan/tutkailemaan.

Managed by Suncomet