Kävin pitkästä aikaa kahden kaverin ja neljän koiran kera Enontekiön Kaaresuvannon maisemissa paikallista riekkotilannetta katsastamassa. Puolipilvisessä mutta kirkkaassa säässä maisemat olivat komeat, mutta riekot arkoja.

Ensimmäisenä päivänä (to) pääsimme maastoon vasta illansuussa, joten metsästyaika jäi vain noin kahden tunnin mittaiseksi. Maastossa oli pehmeää upottavaa lunta noin 20-30 cm, joka kantoi suksimiestä mutta ei koiraa.
Koirien haku menikin monin paikoin kahlaamiseksi. Ehdimme kuitenkin löytämään ja saamaan teräviä seisontoja parille yksittäiselle linnulle ja muutamalle useamman linnun riekkoparvelle. Laukaukset jäivät silti ampumatta ja saalis saamatta, sillä jostain syystä riekot karkottuivat ohjaajaa aina juuri haulikon kantaman ulkopuolelta.

Toisena päivänä (pe) lähdimme maastoon vasta vähän ennen puoltapäivää, koska illalla oli satanut vähän vettä ja lumen pinta oli hiukan jäässä (riitettä). Riekkoja löytyi, tilanteita ja seisontoja saimme ihan kohtuullisesti kaikille muille koirille paitsi nuorimmalle, joka olikin mukana lähinnä saadakseen ns. ensituntumaa tunturilapin talvimetsästykseen.
Tulos jäi kuitenkin yhtä laihaksi kuin edellisenäkin päivänä. Suksen alla rikkoontuva jääriite piti niin paljon ääntä, että ampumaetäisyydelle ei ollut mahdollista päästä.
Koska koirien haku upottavassa lumessa oli tosi raskasta ja jääriite rasitti tasuja, niin päätimme lopettaa homman noin neljän tunnin koitosten jälkeen palataksemme majoitukseen hoitamaan ja huoltamaan koiriamme ja itseämme.

Kolmas päivä (la) oli samalla paluumatkapäivä, joten metsästykseen meille jäi aikaa noin kolme tuntia. Vaikka sää ja lumiolosuhteet olivat yhtä vaikeat kuin aiempinakin päivinä, niin onnistuimme kuitenkin saamaan sentään yhden riekon.
Pudotukseen johtanut lintutilanne osui Rosan kohdalle. Pudotuksen jälkeen tilanne näytti olevan jo hanskassa (Rosa paikallaan jne.), kunnes pudotettu riekko alkoi hyppiä n. pari metriä korkeita hyppyjä. Sitä Rosa ei valitettavasti kestänyt vaan syöksyi oma-alotteiseen noutoon ja toi riekkoa kaulasta kantaen isännälle. Eipä siinä sitten enää ollut muuta tehtävissä, kuin heittää pikku lenkki ja todeta, että ”päivä on pulkassa” ja lähdetään kotimatkalle.

Jahdissa mukana olivat: Douedal’s Pele, Douedal’s Rosalie ”Rosa”, Douedal’s Ripsa ja OnnenQn Bono.

Kaffetauko tunturissa.